virtuaalihevonen - a sim horse
Emelyn Clou
Nimi, lempinimi - Emelyn Clou, Melli
Rotu, sukupuoli - Holstein, tamma Syntynyt - 07.05.2013, 6v (täyttänyt 4v 10.07.2013) Säkä, väri - 165cm, rautiaankimo |
Rekisterinumero - VH13-044-0136
Kasvattaja - Mystic Cloud HOL Omistaja - Resse VRL-12949 Koulutustaso - ko GP, re 120cm, me 100cm |
"Minä, omapäinen kiukkupussi, mutta kuulias kouluratsu."
Matka Hollantiin hakemaan ensimmäistä lehmää päätyikin kahteen hevoseen. Tallilla oli myynnissä kimo holsteintammavarsa. Hetken tuumittuani päädyin ostamaan Mysticistä itselleni kouluratsun. Mitä sille voi, kun on heikkona kimoihin. Yhtenä ongelmana tajusin kuitenkin, että en minä osannut GP-tason juttuja. Mutta siitä alkoi vasta minun ja Mellin matka valmennuksiin. Se taisi olla niin, että Melli opetti minua, enkä minä sitä. Ongelma kuitenkin ratkesi, kun hyvä ystäväni totesi, että hän voisi kilpailla Mellin kanssa, "kun minä vielä harjoittelin perusjuttuja".
Emelyn, Emely, Elly, Melly, Melli - se kiukkupussi, joka ei kuitenkaan kiukuttele - osaa käyttäytyä kuin pahamainen kakara tai hienosteleva diiva. Kuitenkin ailahtelevan kuoren alta löytyy ikuinen lapsi, joka ei olla vastustelematta kuralammikoita. Yleisvaikutelma Mellistä kuitenkin on omaa rauhaa rakastava tamma, jolla omapäisyyttä riittää. Tutustumisen jälkeen Melli ei voi olla rakastamatta, vaikka on myös päiviä, jolloin ei kotiin pääsee ilman huutoa ja likaa, kun Melli päättää ottaa ohjat omaan käsiinsä.
Hoidettavana viimeisenä Melli alkaa sääliä hoitajaa, jos se on kohdellut hoitajaa huonosti. Melli vaatii hoitajalta paljon kaikenlaista laidasta laitaan - taitoa ja kekseliäisyyttä (sekä voimaa), sillä eihän kavio lattiasta nouse ilman kunnon lihaksia. Harjaämpärin kaato on aina yhtä hauskaa Mellistä, ja kun hoitaja alkaa kurotella harjoja lattialta, on hauska törkätä hoitaja kumoon. Ainoa kohta, missä Melli on oikeasti tarkka, kuka tahansa ei koske sen päähän, eikä putsaa.
Ratsastaessa Melli on herkkä ja taipuisa ratsu, jonka kanssa mikään ei toimi nappia painamalla. Se vaatii ratsastajalta selviä merkkejä - onhan ratsastajan hallittava hevonen pukkilaukassa ja vaativissa taivutuksissa, vaikka kuinka taitava hevonen olisi. Melli saattaa aiheuttaa huonon vaikutelman, mutta se on helppo hallittava ja toimii tilanteesta kuin tilanteesta riippumatta, välittämättä siitä, kuinka huonosti Melli osaa käyttäytyä.
Emelyn, Emely, Elly, Melly, Melli - se kiukkupussi, joka ei kuitenkaan kiukuttele - osaa käyttäytyä kuin pahamainen kakara tai hienosteleva diiva. Kuitenkin ailahtelevan kuoren alta löytyy ikuinen lapsi, joka ei olla vastustelematta kuralammikoita. Yleisvaikutelma Mellistä kuitenkin on omaa rauhaa rakastava tamma, jolla omapäisyyttä riittää. Tutustumisen jälkeen Melli ei voi olla rakastamatta, vaikka on myös päiviä, jolloin ei kotiin pääsee ilman huutoa ja likaa, kun Melli päättää ottaa ohjat omaan käsiinsä.
Hoidettavana viimeisenä Melli alkaa sääliä hoitajaa, jos se on kohdellut hoitajaa huonosti. Melli vaatii hoitajalta paljon kaikenlaista laidasta laitaan - taitoa ja kekseliäisyyttä (sekä voimaa), sillä eihän kavio lattiasta nouse ilman kunnon lihaksia. Harjaämpärin kaato on aina yhtä hauskaa Mellistä, ja kun hoitaja alkaa kurotella harjoja lattialta, on hauska törkätä hoitaja kumoon. Ainoa kohta, missä Melli on oikeasti tarkka, kuka tahansa ei koske sen päähän, eikä putsaa.
Ratsastaessa Melli on herkkä ja taipuisa ratsu, jonka kanssa mikään ei toimi nappia painamalla. Se vaatii ratsastajalta selviä merkkejä - onhan ratsastajan hallittava hevonen pukkilaukassa ja vaativissa taivutuksissa, vaikka kuinka taitava hevonen olisi. Melli saattaa aiheuttaa huonon vaikutelman, mutta se on helppo hallittava ja toimii tilanteesta kuin tilanteesta riippumatta, välittämättä siitä, kuinka huonosti Melli osaa käyttäytyä.
ii Rot wie Blut
ie Schneeweißchen ei Maximus Rei ee Delilah |
iii Geschichtenerzähler
iie Schwärze iei Sieben Zwerge iee Weiß wie Schnee eii Courir Partout eie Etudiant eei Crépuscule eee Fin Maybird |
Kilpailukalenteri
18.02.2014, KRJ - Vaapukka - Grand Prix, 3/30
11.02.2014, KRJ - Armas - Grand Prix, 2/40 17.11.2013, KRJ - Örpsilä - vaativa B, 6/50 01.02.2014, ERJ - Tuuliharja - 80cm, 5/63 Villit kilpailut 01.02.2014, koulu - Onneton - vaativa A, 1/22 |
Päiväkirja
23.08.2013 Hikeä, treeniä ja esteitä, kirjoittanut Resse
Mikä olikaan mahtavampi aloitus päivälle kuin likainen kimotamma seisomassa innoissaan tarhalla. Se oli pitänyt eilen vapaapäivän ja nyt Melli olikin täynnä energiaa, joka teki asiasta vielä mahtavamman. Vajaa kuukausi sitten olin vielä kiroillut Suomessa, kuinka Melli vain irvisteli muille ihmisille ja minä olin ollut ainut, joka edes sai kuvitella astuvansa tarhaan. Ehkä Ruotsi oli piristänyt hieman Mellin mieltä, koska se oli hyväksynyt nopeasti hyvän ystäväni, Kristelin, joka oli alkanut treenaamaan Mellin kanssa. Kristel oli kouluihmisiä, joten minulle jäi hyppääminen. Nappasin riimunnarun tolpan vierestä maasta ja sujahdin portin välistä tarhan sisäpuolelle. Melli steppasi paikallaan malttamattomasti ja odotti pääsevänsä ulos tarhasta.
"Hei, rauha maahan nyt!" kivahdin Mellille, kun se oli kaataa minut maahan pyöriessään ympyrää kuraa lentäen. Melli yritti leikkiä cockerinpentua, mutta silmien vilkas salamointi pilasi söpöyden. Napsautin lukon kiinni sen riimuun ja avasin portin selkosen selälleen. Tiesin, että Luna tai Lora voisi keksiä vilahtaa portista samalla, mutta laikukkaat tammat ahmivat mieluummin suuhunsa Mellin ei-tallomia ruohon pätkiä. Melli seurasi vierelläni yllättävän hyvin, vaikka olin varautunut tempomiseen.
Varustus oli ollut helvettiä. Melli ei tahtonut ymmärtää, että sen pitäisi ottaa kuolaimet suuhunsa, jotta voisin ratsastaa sillä. Malttamattomana tohelona se oli tallonut varpaani pyöriessään. Satulaa oli tuskin saanut selkään, kun Melli melkien hyppäsi riemusta pystyyn, kun tajusi pääsevänsä liikkeelle ja kokeilemaan minun ratsastustaitojani. Oli sitä ihmetteleminen, kun tamman vanhemmat olivat helppoja hoidettavia, eikä hösliä. Aivan alussa olin miettinyt, että Mellin päässä olisi vikaa, mutta tarpeellinen uurastus jäi siihen, että Melli jäi talliin ja siellä saa luvan pysyä.
"Stop, nyt!" kimahdin, kiroillen muutaman kirosanan väliin, kun Melli repi minua perässään kohti maastopolkuja. Nappasin harjasta kiinni ja aloin kiskoa tammaa perässäni kenttää kohti - suitsien repiminen ei tulisi kuuloonkaan. Melli näytti epäröivältä, eikä se olisi halunnut ollenkaan tomukentälle tömistelemään. Jotenkin onnistuin lyömään kentän portin kiinni ja kiipeämään Mellin selkään. Alkuverryttelyt meni hyvin. Mellin energia loppui kuin tyhjään ja se vain löntysteli laiskasti, tehden ympyrät löysästi. Tiesin kuitenkin, että se oli vain tuttua Mellin temppuilua, sillä tammalla oli akku täynnä. Vilkaistuani kentän reunalle huomasin myös, että olimme saaneet yleisöä, sillä Marta ja Lisa olivat saapuneet tallille. Lisa oli ottanut tavaksi alkaa käydä auttelemassa minua hevosten kanssa muutaman kerran viikossa, kun taas Marta kävi harvemmin.
"Moi. Jos haluatte olla avuksi, niin voisitte rakentaa pari estettä. Puomit on maalattuina toimiston seinää vasten", huikkasin heille. Tytöt lähtivät toimiston nurkkaa kohden.
Melli ketkutteli hieman nähtyyän pystytetyt esteet, mutta pysyi hallussani. Marta ja Lisa pystyttivät kaksoissarjan, pari ristikkoa ja pystyesteen - tasolta jotain 80 senttimetriä. Melli tuijotti esteitä kuumeisesti, kun yritin ohjata sitä isolle voltille. Asioihin ei tuntunut tulevan mitään tolkkua, joten läpsäisin Melliä hellästi takalistoon. Melli tuijotti minua silmät pyöreinä ja jähmettyi paikalleen. Minun ei auttanut kuin laskeutua tamman selästä alas ja talutella sitä hetki maasta käsin. Keksin, että voisin hypyttää Melliä ristikoiden yli, kun voisin taluttaa sitä maasta käsin ja ristikot olivat pikkuisia. Melli seurasi hyvin rinnallani ja hyppäsi ristikon yli vaatimattomasti. Toinen ristikko ei ollutkaan yhtä helppo nakki, koska Melli kuumeni ja alkoi riuhtoa itseään irti otteestani. "Melli! Nyt kunnolla", karjaisin, ja tamma pysähtyi katsomaan minua, yrittäen leikkiä kilttiä kuin ei olisi tehnyt mitään. Talutin Melliä hetken ympyrällä, kunnes palasin takaisin sen selkään. Melli odotteli rauhallisena, vaikka esteet jännittivät sitä. Otin tuntuman Mellin suuhun ja lyhensin jalustinhihnojen pituutta esteiden takia.
Annoin Mellille pohkeita, ja se lähti kiitämään ravissa kohti pystyestettä. Minua alkoi hieman huipata, koska Melli lähestyi estettä turhan kovalla temmolla. Minun oli pakko hidastaa ennen estettä, mutta kumma kyllä Melli ei painanut jarruja pohjaan, vaan hyppäsi puhtaasti esteen yli. Kehuin Melliä, joka teki iloissaan pienen pukin. Vaikka olin alussa hikeentynyt sen temppuilulle, minä en pystynyt nyt vain kuin nauramaan. Ohjasin Mellin kohti ristikoita, jotka ylittyivät leikiten meiltä molemmilta. Viimeinen este, joka oli kaksoissarja, sai kymät väreet valumaan selkää pitkin alas. En ollut kuitenkaan treenannut esteitä niin paljoa Mellin kanssa, ja kaksoissarja tuntui voittamattomalta. Laukka-askeleet estettä kohti. Ponnistuskohdan etsiminen. Ponnistus aavistuksen liian kaukaa esteestä. Ohjien myötäys, että hevonen saa ojennettua kaulaansa. Alastulo. Pari laukka-askelta esteiden väliin. Uusi ponnistus. Puhdas ylitys. Tuijotin Melliä järkyttyneenä onnesta. Se oli selvinnyt tuosta esteestä ilman pudotuksia - ilman hipaisuja. Vaikka ensimmäinen ponnistus oli lähtenyt turhan kaukaa, Melli oli selvinnyt esteestä.
"Meistähän tulee vielä estetähtiä", naurahdin Mellille ja kiedoin käteni sen kaulan ympäri.
Hyppäsimme vielä kertaalleen pystyesteen ja ristikoiden yli. Melli epäröi pystyllä hieman, mutta pääsimme yli puhtaasti. Taputin tammaa kaulalle ja kehuin sen taivaisiin. Marta ja Lisa ihailivat kimoa tammaani kentän reunalta. "Odottakaa vaan, kun pääsette kokeilemaan tätäkin kultahippua", hymyilin kaksikolle ja löysäsin satulavyötä. Laskin jalustinhihnat takaisin normaaleihin reikiinsä ja annoin Mellin kävellä pitkin ohjin ympäri kenttää. "Sarjan voi purkaa pois ja pystyä pienentää, niin pääsette kokeilemaan Loraa, miten se kulkee", neuvoin tyttöjä, jotka hyökkäsivät innoissaan esteiden kimppuun. Saatuani loppuverryttelyt päätökseen talutin Mellin tallin kautta tarhaan, jossa se leppoisasti riensi Lunan luo repimään ruohoa maasta. Lora ei näyttänyt tyytyväiseltä, kun sitä tultiin hakemaan pois tarhasta.
Mikä olikaan mahtavampi aloitus päivälle kuin likainen kimotamma seisomassa innoissaan tarhalla. Se oli pitänyt eilen vapaapäivän ja nyt Melli olikin täynnä energiaa, joka teki asiasta vielä mahtavamman. Vajaa kuukausi sitten olin vielä kiroillut Suomessa, kuinka Melli vain irvisteli muille ihmisille ja minä olin ollut ainut, joka edes sai kuvitella astuvansa tarhaan. Ehkä Ruotsi oli piristänyt hieman Mellin mieltä, koska se oli hyväksynyt nopeasti hyvän ystäväni, Kristelin, joka oli alkanut treenaamaan Mellin kanssa. Kristel oli kouluihmisiä, joten minulle jäi hyppääminen. Nappasin riimunnarun tolpan vierestä maasta ja sujahdin portin välistä tarhan sisäpuolelle. Melli steppasi paikallaan malttamattomasti ja odotti pääsevänsä ulos tarhasta.
"Hei, rauha maahan nyt!" kivahdin Mellille, kun se oli kaataa minut maahan pyöriessään ympyrää kuraa lentäen. Melli yritti leikkiä cockerinpentua, mutta silmien vilkas salamointi pilasi söpöyden. Napsautin lukon kiinni sen riimuun ja avasin portin selkosen selälleen. Tiesin, että Luna tai Lora voisi keksiä vilahtaa portista samalla, mutta laikukkaat tammat ahmivat mieluummin suuhunsa Mellin ei-tallomia ruohon pätkiä. Melli seurasi vierelläni yllättävän hyvin, vaikka olin varautunut tempomiseen.
Varustus oli ollut helvettiä. Melli ei tahtonut ymmärtää, että sen pitäisi ottaa kuolaimet suuhunsa, jotta voisin ratsastaa sillä. Malttamattomana tohelona se oli tallonut varpaani pyöriessään. Satulaa oli tuskin saanut selkään, kun Melli melkien hyppäsi riemusta pystyyn, kun tajusi pääsevänsä liikkeelle ja kokeilemaan minun ratsastustaitojani. Oli sitä ihmetteleminen, kun tamman vanhemmat olivat helppoja hoidettavia, eikä hösliä. Aivan alussa olin miettinyt, että Mellin päässä olisi vikaa, mutta tarpeellinen uurastus jäi siihen, että Melli jäi talliin ja siellä saa luvan pysyä.
"Stop, nyt!" kimahdin, kiroillen muutaman kirosanan väliin, kun Melli repi minua perässään kohti maastopolkuja. Nappasin harjasta kiinni ja aloin kiskoa tammaa perässäni kenttää kohti - suitsien repiminen ei tulisi kuuloonkaan. Melli näytti epäröivältä, eikä se olisi halunnut ollenkaan tomukentälle tömistelemään. Jotenkin onnistuin lyömään kentän portin kiinni ja kiipeämään Mellin selkään. Alkuverryttelyt meni hyvin. Mellin energia loppui kuin tyhjään ja se vain löntysteli laiskasti, tehden ympyrät löysästi. Tiesin kuitenkin, että se oli vain tuttua Mellin temppuilua, sillä tammalla oli akku täynnä. Vilkaistuani kentän reunalle huomasin myös, että olimme saaneet yleisöä, sillä Marta ja Lisa olivat saapuneet tallille. Lisa oli ottanut tavaksi alkaa käydä auttelemassa minua hevosten kanssa muutaman kerran viikossa, kun taas Marta kävi harvemmin.
"Moi. Jos haluatte olla avuksi, niin voisitte rakentaa pari estettä. Puomit on maalattuina toimiston seinää vasten", huikkasin heille. Tytöt lähtivät toimiston nurkkaa kohden.
Melli ketkutteli hieman nähtyyän pystytetyt esteet, mutta pysyi hallussani. Marta ja Lisa pystyttivät kaksoissarjan, pari ristikkoa ja pystyesteen - tasolta jotain 80 senttimetriä. Melli tuijotti esteitä kuumeisesti, kun yritin ohjata sitä isolle voltille. Asioihin ei tuntunut tulevan mitään tolkkua, joten läpsäisin Melliä hellästi takalistoon. Melli tuijotti minua silmät pyöreinä ja jähmettyi paikalleen. Minun ei auttanut kuin laskeutua tamman selästä alas ja talutella sitä hetki maasta käsin. Keksin, että voisin hypyttää Melliä ristikoiden yli, kun voisin taluttaa sitä maasta käsin ja ristikot olivat pikkuisia. Melli seurasi hyvin rinnallani ja hyppäsi ristikon yli vaatimattomasti. Toinen ristikko ei ollutkaan yhtä helppo nakki, koska Melli kuumeni ja alkoi riuhtoa itseään irti otteestani. "Melli! Nyt kunnolla", karjaisin, ja tamma pysähtyi katsomaan minua, yrittäen leikkiä kilttiä kuin ei olisi tehnyt mitään. Talutin Melliä hetken ympyrällä, kunnes palasin takaisin sen selkään. Melli odotteli rauhallisena, vaikka esteet jännittivät sitä. Otin tuntuman Mellin suuhun ja lyhensin jalustinhihnojen pituutta esteiden takia.
Annoin Mellille pohkeita, ja se lähti kiitämään ravissa kohti pystyestettä. Minua alkoi hieman huipata, koska Melli lähestyi estettä turhan kovalla temmolla. Minun oli pakko hidastaa ennen estettä, mutta kumma kyllä Melli ei painanut jarruja pohjaan, vaan hyppäsi puhtaasti esteen yli. Kehuin Melliä, joka teki iloissaan pienen pukin. Vaikka olin alussa hikeentynyt sen temppuilulle, minä en pystynyt nyt vain kuin nauramaan. Ohjasin Mellin kohti ristikoita, jotka ylittyivät leikiten meiltä molemmilta. Viimeinen este, joka oli kaksoissarja, sai kymät väreet valumaan selkää pitkin alas. En ollut kuitenkaan treenannut esteitä niin paljoa Mellin kanssa, ja kaksoissarja tuntui voittamattomalta. Laukka-askeleet estettä kohti. Ponnistuskohdan etsiminen. Ponnistus aavistuksen liian kaukaa esteestä. Ohjien myötäys, että hevonen saa ojennettua kaulaansa. Alastulo. Pari laukka-askelta esteiden väliin. Uusi ponnistus. Puhdas ylitys. Tuijotin Melliä järkyttyneenä onnesta. Se oli selvinnyt tuosta esteestä ilman pudotuksia - ilman hipaisuja. Vaikka ensimmäinen ponnistus oli lähtenyt turhan kaukaa, Melli oli selvinnyt esteestä.
"Meistähän tulee vielä estetähtiä", naurahdin Mellille ja kiedoin käteni sen kaulan ympäri.
Hyppäsimme vielä kertaalleen pystyesteen ja ristikoiden yli. Melli epäröi pystyllä hieman, mutta pääsimme yli puhtaasti. Taputin tammaa kaulalle ja kehuin sen taivaisiin. Marta ja Lisa ihailivat kimoa tammaani kentän reunalta. "Odottakaa vaan, kun pääsette kokeilemaan tätäkin kultahippua", hymyilin kaksikolle ja löysäsin satulavyötä. Laskin jalustinhihnat takaisin normaaleihin reikiinsä ja annoin Mellin kävellä pitkin ohjin ympäri kenttää. "Sarjan voi purkaa pois ja pystyä pienentää, niin pääsette kokeilemaan Loraa, miten se kulkee", neuvoin tyttöjä, jotka hyökkäsivät innoissaan esteiden kimppuun. Saatuani loppuverryttelyt päätökseen talutin Mellin tallin kautta tarhaan, jossa se leppoisasti riensi Lunan luo repimään ruohoa maasta. Lora ei näyttänyt tyytyväiseltä, kun sitä tultiin hakemaan pois tarhasta.